Myönnän, otsikko kuulostaa juuri siltä miltä teini-ikäisenä kuulosti aamuvirkkujen täti-ihmisten sirputus korvan juuressa juuri sinä aamuna, jona itse oli nukkunut pitkään luettuaan huippujännittävää kirjaa aamuneljään asti. Mutta niin se vaan on, että jopa minä, paatunut aamutorkku ja lounasaikaan asti nukkuja, olen näin vanhemmiten alkanut herätä aamuisin kuudelta. Ilman herätyskelloa, ja myös viikonloppuisin.Käsittämätöntä.

Jooga on ihan varmasti osaltaan vaikuttanut tällaisen unirytmin muotoutumiseen, mutta tosiasia on myös se, että ihan alusta asti olen joogannut mieluiten juuri aamulla, ennen työpäivää. Tähän on monta syytä. Ensinnäkin joogaamista aamulla helpottaa se, että vatsa on yön jäljiltä tyhjä. Esimerkiksi erilaiset eteentaivutukset sujuvat töiden jälkeen paljon huonommin kuin aamutuimaan kun vatsa tuntuu olevan tiellä ja puristuvan ikävästi. Syön aamiaisen vasta joogan jälkeen, ja voi hyvänen aika miten hyvältä aamiainen maistuukaan kun on ensin joogannut. Minun on myös helpompi keskittyä joogaan ja siihen liittyvään meditatiiviseen tilaan aamuisin, kun mieli on levollinen. Jos menen joogaan työpäivän jälkeen, tuppaa mielessä sinkoilemaan vielä erilaisia työperäisiä asioita. Toki jooga on hyvä konsti hiljentää niiden työasioiden liikkeet mielessä, ja loppupäivä meneekin hyvin levollisin mielin, mutta itse jooga on ehkä kuitenkin nautinnollisempaa silloin kun mieli on jo valmiiksi rauhoittunut. Lisäksi aamujooga lataa koko päivän täyteen energiaa, eikä hyvän joogatunnin jälkeen mikään työtehtävä tunnu liian hankalalta.

Itse asiassa juuri mieltymykseni joogata aamuisin auttoi minua aikoinaan löytämään kundaliinijoogan. Huomasin, että tarjolla oli viikonloppukurssi, joka pidettiin yhtenä viikonloppuna la ja su kello 9.30–12.30. Se oli tarpeeksi lähellä aamua, joten ilmoittauduin kurssille. Minulla ei ollut hajuakaan siitä, millaista kundaliinijooga on, mutta ajattelin että jooga kuin jooga, kokeillaan. Ja hyvä että kokeilin. Ensimmäisellä kerralla kundaliinijooga tuntui fyysisesti aika voimakkaalta, mutta älyttömän kivalta ja vähän kummalliseltakin. Vaikeinta tietenkin oli istuminen. Usein kundaliinijoogatunnilla istutaan paljon risti-istunnassa, ja tottumattomalle se voi olla hankalaa. Eikä minulla vielä silloin ollut zafua ahterin alla auttamassa.

Ensimmäisen kundalinijoogatunnin jälkeen oli kotona sikäli outo olo, että tavanomainen päässä pyörivä kela ”tiskit-pyykit-siivous-tiskit-pyykit-siivous-jne.” oli yhtäkkiä hiljennyt. Toki tiskit ja pyykit ja siivous odottivat tekijäänsä niin kuin ennenkin, mutta se ei enää huolettanut tai edes kiinnostanut minua. Minä vaan olin. Olemassa. Pitkästä aikaa. Ja kyllä meillä ne tiskit, pyykit ja siivoamiset ovat löytäneet sittemminkin suorijansa, ilman että tekemistä pitää kelata koko ajan edestakaisin.