Olipas tosi kaunis viikonloppu, noin niin kuin sään puolesta. Pyöräilimme molempina päivinä, lauantaina vähän enemmän ja sunnuntaina vähemmän. Voi olla, että yhtä hienoja pyöräilykelejä ei enää tänä vuonna tule. Käy niin kuin joka vuosi; juuri kun alan olla hyvässä pyöräilykunnossa, loppuu kausi. Mutta ei se nyt ihan vielä ole loppu, joten eipäs vielä surkutella. Sitä paitsi telkkaristakin tulee vielä pari viikkoa pyöräilyä; kyse on kesän viimeisestä isosta eurooppalaisesta ympäriajosta, Espanjan Vueltasta.

Olen yrittänyt pitää hiustenpesussa yllä sellaista rytmiä, että en pese shampoolla useammin kuin joka toinen päivä. Torstaina ja perjantaina aloin jotenkin kummasti lipsua tästä, joten päätin että käytän shampoota seuraavan kerran aikaisintaan maanantaiaamuna. Lauantain pyöräilyn jälkeen kävin suihkussa ja pesin hiukset kuumalla vedellä. Lopputulos oli aika ikävä, rasvaiset ja klimppiset hiukset. Sunnuntain pyöräilyn jälkeen piti keksiä jotakin muuta kuin pelkkä vesipesu. Otin kokeiluun jostakin lukemani keinon – kertoisin kyllä mistä vinkki on jos vaan millään muistaisin ja antaisin kiitoksen sinne mihin se kuuluu, mutta en vaan muista. Otin yhden kananmunan keltuaisen, loiskaisin joukkoon vähän vettä ja teelusikallisen juoksevaa hunajaa, ja sekoitin. Tämä aine päähän suihkussa, pesu ja huuhtelu.

Tulos oli yllättävän hyvä. Ei mikään kaikkien aikojen mahtavin fiilis, mutta hiukset eivät enää olleet rasvaiset. Ja puhtaan tuntuiset ne ovat vielä tänäänkin. Aika kummallista, että rasvaisuus voi noin vaan kadota länttäämällä munaa päähän. Tätä konstia voisi käyttää jatkossakin, mutta jonkinnäköinen moraalinen dilemma seuraa munanvalkuaisesta. Mihin minä sen laitan? Ideoita? Ei sitä voi poiskaan heittää, käypää ruokaa, mutta ei tule heti mieleen mitään käyttötapaakaan. Ehkä pitää ruveta kehittelemään jokin ruokalaji mihin saa valkuaisen tungettua ja tehdä sitä aina niinä päivinä, kun pesen munalla pääni.