Heräsin aamulla oikein pirteänä heti viiden jälkeen. Pitkästä aikaa. Viime viikkoina on ollut vähän tahmeaa tuo herääminen, ja olen nukkunut kuuteen asti aamuisin. Vaikka menen joka ilta samaan aikaan nukkumaan. Olen myös nukahdellut ihan omia aikojani sohvalle, kun ollaan katseltu Tour de Francen lähetyksiä. Ei niin, että pyöräilyn katseleminen olisi tylsää, mutta ei vaan ole pysynyt hereillä. Pari päivää sitten aloin napsimaan kaapista jotain pillereitä, joissa on kaikki mahdolliset vitamiinit ja hivenaineet. Korkea aika syödä ne pois, sillä olivat menneet vanhaksi jo toukokuussa. En tiedä olisiko pillerit jo alkaneet vaikuttaa, kun heräsin niin pirteänä.

Aamun joogaharjoituksen jälkeen kyllä vähän ihmettelin, kuinka aikaista vielä olikaan. Ajattelin sen johtuvan aikaisesta heräämisestä. Mutta vasta aamiaisella päähäni pätkähti, että olin unohtanut kokonaan rentoutumisen harjoitussarjan jälkeen. Voi hyvänen aika, kaikkein tärkein osa harjoitusta, ja minä skippaan sen tyystin. Ja mukavin, helpoin osa. Kyllä minä ymmärrän sen, jos elämäni ensimmäistä joogaharjoitusta sadhanassa vetäessäni unohdan miten aloitusmantra menee, mutta että unohdan itse tehdä harjoitussarjan päätteeksi rentoutuksen! Joogaopettajani on joskus sanonut, että on ihan turha tehdä joogaharjoitusta ellei rentoudu sen päätteeksi, koska harjoituksen hyvää tekevät vaikutukset ikään kuin ”imeytyvät” kehon käyttöön vasta rentoutuksen tilassa.

Todennäköisesti unohdukseni johtui jotenkin siitä, että tein kriyan joka päättyi meditaation. Usein meditaatio tehdään kriyan jälkeen erikseen, mutta joskus kriyaan sisältyy jo ikään kuin valmiiksi meditaatio. Yleensä siis tehdään kriya, rentoudutaan, meditoidaan ja lausutaan loppumantra. Tänään minä tein kriyan jonka lopussa oli meditaatio, ja lausuin loppumantran.  

Tällaista se on, lomailu. Toivottavasti en unohda mitään tärkeämpää.