Osallistuin työpajaan, jossa käsiteltiin Japjia eli gurmukhinkielistä pyhää tekstiä, jonka monet kundaliinijoogan harrastajat lukevat aamuisin. Ja joka luetaan yhdessä ryhmäsadhanan aluksi.  Aika paljon keskityttiin Japjin uuteen, vielä kesken olevaan suomennokseen. Japjista on julkaistu vihkonen, jossa se on translitteroitu suomenkielisten suuhun sopivaksi versioksi. Samassa on Japjin suomennos, mutta se on tosi hengetön. Uusi suomennos sen sijaan oli henkeä täynnä, ja puhutteli varmasti jokaista paikalla ollutta.

Toki Japjin ja eri mantrojenkin merkitys suomeksi on hauska kuulla, ja on kiva tietää mitä ne tarkoittavat. Mutta sitten taas toisaalta mantrat niin kuin Japjikin tuntuvat niin käsittämättömän hyviltä ihan alkuperäisellä kielelläkin, ettei niiden merkityksellä ole kauheasti väliä. Ne värähtelevät kauniisti ja juuri oikealla tavalla. Ne saavat kehon hyrisemään onnesta. Ne silittävät niin kehoa kuin mieltäkin myötäkarvaan, kohottavat ja innoittavat.

Toki kundaliinijoogassa on myös joitakin mantroja, jotka ovat englanninkielisiä. Niin kuin esimerkiksi God and Me, Me and God, are One; ja I am the light of my soul, I am beautiful, I am bountiful, I am bliss, I am, I am; ja lyhyesti vain I am, I am. No onko sitten erilaista mantrata englanniksi kuin itselle tuntemattomilla kielillä. En oikein osaa vastata, ehkä asiaa pitää tutkiskella lisää. Mutta jotenkin tuntuu, että gurmukh sopii ääntämykseltään suomalaisen suuhun ehkä paremmin kuin englanti.