Nyt on pyöräilykausi avattu. Aika myöhäiseksi meni tänä vuonna, mutta joskus niinkin. Ajelimme eilen automarkettiin ostoksille, ja voi vitsi miten mukavaa ja nopeaa liikkumista se taas oli verrattuna koko talven jatkuneeseen kävelemiseen. Kauppaan pääsi ihan hujauksessa. Ja oman pyörän selkään hyppääminen tuntui niin tutulta, kuin mitään talvitaukoa ei olisi ollutkaan. Tietenkin ajoasento ja pyörän selässä toimiminen on syöpynyt kehon muistiin niiden monien tuhansien kilometrien aikana, jotka olen sillä pyörällä ajanut.
 
Aloitimme varovaisesti eli ajoimme vaan kauppaan ja takaisin. Säästellään renkaita ja odotellaan että hiekoitushiekat kerätään pois ennen kuin aloitetaan oikein kunnon lenkit.
 
Pihassa olen valmistautunut tulevaan kasvukauteen lähinnä levittelemällä lumikasoja pitkin ja poikin. Että sulaisivat vapuksi pois. Krookuksista ei näy vielä vilaustakan, kun ne lymyävät hangen alla. Parista kohtaa on lumi sentään sen verran ohutta, että tulppaanin varret kurkistavat esiin. Kyllä ne sieltä vielä puskevat kukkansa esiin, ja puutarhaan tulee kirkkaita värejä tämänhetkisten valkoisen ja harmaanruskean eri sävyjen sekaan.