Tänään oli taas sellainen aamu, jolloin pääsi yhteiseen ryhmäsadhanaan joogaamaan ja mantraamaan. Ennen kuin aloitettiin, eräs vasta vähän aikaa joogannut kanssajoogaaja kysyi minulta, kuinka hän pystyisi paremmin istumaan risti-istunnassa. Varsinkin aamusdhanassa mutta myös tavallisella kundaliinijoogatunnilla istutaan paljon, ja muistan hyvin itsekin kuinka vaikeaa istuminen aluksi oli. Mutta asiasta kysyvälle kanssajoogaajalle minulla ei ollut antaa kuin yksi neuvo: istumaan harjaantuu istumalla.

Ei se risti-istunta minullekaan aina helppoa ole, vaikka se on käynyt koko ajan vaan helpommaksi. Esimerkiksi tänään sadhanan jälkeen tuntui polvissa aika mojovalta. Pyöräilyllä on oma vaikutuksensa polviin ja jalkoihin ylipäänsä, ja polvissa tuntuu jos en ole venytellyt jalkojen lihaksia ja varsinkin reisilihaksia tarpeeksi. Kireät lihakset kun vetävät polvia huonoon asentoon.

Enkä minä ole mikään ahkera venyttelijä. Joogata voin usein ja paljon, mutta ”tavallinen” lihasten venyttely tahtoo usein jäädä. Liian usein. Taidankin heti mennä venyttelemään reisilihaksia, ettei asia jää vaan siitä kirjoittamisen tasolle.