Ai että mikäkö on joogapieru. No tietenkin pieru, joka pääsee joogatessa. Niitä pääsee kanssajoogaajilta aina toisinaan, eikä ilmiö itsellenikään aivan täysin vieras ole. Joogapierut eivät ole mikään ihme, sillä kun tehdään erilaisia asanoita, ei pierun pidättäminen aina ole mahdollista. Lisäksi jotkut asanat nimenomaan poistavat ilmaa suolistosta, eikä pieru sellaisen asanan tuloksena ole mikään ihme. Yksi asia on sitten se, että pitäisikö pierua ylipäänsä pidättää. Varsinkaan joogatessa.
 
Meidän kulttuurissa pieru on aika nolo juttu, eikä niitä ole tapana päästellä estottomasti. Niinpä joskus joogatunnilla ilmoille päässyt pieru aiheuttaa päästäjässään hermostunutta hihitystä, punastumisen ja jonkin kommentin vieruskaverille. Toisaalta kanssajoogaajien pieruihin tottuu, eikä niihin kiinnitä sen enempää huomiota kuin kuorsaukseen loppurentoutuksen aikana. Joskus olen ollut sellaisen joogaopettajan tunnilla, joka piereskeli vapautuneesti, mutta pyysi kyllä anteeksi paukkujaan.
 
Minun kantani joogapieruihin on periaatteessa hyvinkin salliva ja myönteinen niin kauan kuin vakavia hajuhaittoja ei ilmene. Ilman päästäminen on osa suoliston normaalia toimintaa, ei sitä kannata nolostella. Sitä paitsi kasvisruokavalio ja etenkin papujen syönnin seuraus saattaa olla se, että perästä kuuluu. Toisaalta sitten jooga auttaa vatsaa toimimaan ja sulattamaan ne pavutkin.