Viikonlopun kundaliinijoogaopettajakoulutuksessa oli meitä opettamassa Sadhana Singh Italiasta. Aiheena oli mieli ja meditaatio. Äh, tähän asti sain kirjoitettua, ja sitten tyssäsi. En osaa kirjoittaa viikonlopusta juuri mitään. Istun vaan koneen edessä, ja hymyilen. Olo on aika tavalla samanlainen, kuin elämäni ensimmäisen kundaliinijoogakokemuksen jälkeen. Olen vaan hiljaa paikallani, olen onnellinen ja hymyilen. Maailmassa on kaikki kohdallaan, mitään ei tarvitse tehdä, voin vaan olla ja nauttia.
 
Jos nyt kuitenkin jotakin yrittäisin kirjoittaa.
 
Niin kuin arvaatte, viikonloppuna meditoitiin paljon. Ja jotenkin ainakin minun meditointi hyppäsi ihan uudelle tasolle. Jotakin tapahtui. En sitä osaa kuvailla, enkä ehkä haluakaan. Aamulla, kun tein oman meditaationi jota olen nyt tehnyt jo jonkin aikaa, oli se ihan erilainen kuin aikaisemmin. Jotkin asiat ovat vaan loksahdelleet kohdalleen, siis meditoinnissa, ja samalla se on intensiivisempää kuin ennen.
 
Sadhana puhui meille myös mielen toiminnasta, osin sellaisiakin asioita, jotka oikeastaan kuuluvat kundaliinijoogaopettajien kakkostason koulutukseen, eikä niinkään vielä tähän ykköstasolle. Älyttömän mielenkiintoisia asioita, hirveä hinku tietää lisää ja lisää. Ja hirveä hinku päästä heti kakkostason koulutukseen mukaan.
 
Tulipas nyt sekava postaus. Muunlaiseen en nyt vaan kykene.