Pitkin heinäkuuta on ohjatulla kundaliinijoogatunnilla tehty harjoituksia ja meditaatioita, jotka kohdistuvat kehon eri energiakeskuksiin eli chakroihin, yhteen tai useampaan kerrallaan. Eilen keskityttiin kahdeksanteen energiakeskukseen, eli auraan. Yleensä ajatellaan, että energiakeskuksia on seitsemän, mutta Yogi Bhajanin opetusten mukaan myös meitä ympäröivä elektromagneettinen kenttä eli aura on chakra, ja siis järjestyksessä kahdeksas. Yogi Bhajan on myös sanonut, että viisaat tiesivät ja ymmärsivät jo vuosituhansia sitten chakrojen olemassaolon ja sen kuinka ne toimivat, ja niiden vaikutuksen meidän olemassaoloomme. He tiesivät, että ihmisen elämä on täysin riippuvainen chakrojen toiminnasta ja tämän tiedon he kehittivät aina tieteeksi asti. Sanotaan, että tämä tiede loi pohjan kundaliinijoogan synnylle.

Kun auran kanssa aletaan työskennellä, voi lähtökohtaisesti varautua siihen, että käsien viuhtomista riittää. Siihen nähden eilinen kriya oli yllättävän rauhallinen ja sisälsi paljon staattisia eli liikkumattomia asanoita. Onneksi, sillä joogasali oli aika hikinen paikka. Käsiä ei niinkään viuhdottu vaan pidettiin ojennettuina eri suuntiin samalla kun istuttiin risti-istunnassa. Tällaiset asanat vaativat paljon sinnikkyyttä; kädet kyllä pysyvät ylhäällä ja niitä jaksaa kannatella kunhan ei vaan päästä pieneen mieleensä livahtamaan ajatusta siitä, kuinka ihana olisi laskea kädet alas. On vain ajateltava että kädet pysyvät asennossa niin kauan kuin tarvitsee, hartiat pysyvät rentoina, hengitys sujuu ja kädet ovat kevyet. Toisaalta, jos kädet on pakko välillä laskea alas, ei siitäkään kannata olla vihainen itselleen.

Kriyan jälkeen tehtiin meditaatio, jossa istuttiin tietyssä asennossa, ja toistettiin mantraa tai tavua MA oman hengityksen tahtiin aina uloshengityksellä. Mantrasta muodostui huikean upea äänimatto, joka ympäröi meidät ja jatkui jatkumistaan. Kun yksi lopetti mantran lausumisen hengittääkseen sisään, muut jatkoivat mantran lausumista. Meitä oli aika monta paikalla, ja meditaatiota tehtiin sen verran pitkään, että kaikkien äänet aukesivat, ujous karisi ja mantra pääsi valloilleen. Hiki vaan valui kummallisista kohdista kehoa, kun silmät tiukasti kiinni keskityin kaikin voimin ja samalla rentona mantran toistamiseen. Yksi tavu. Samalla mieleen alkoi nousta asioita menneisyydestä. Se on yksi meditaation tehtävistä, purkaa alitajunnasta sinne säilöttyä ajatusromua. Roinaa, jonka voi siivota mielen ullakolta pois.

Jostain syystä minä ihastun eniten näihin meditaatioihin, joissa käytetään mantroja. Ja se mantra voi olla yhden tavun mittainen tai pidempi, ei sillä ole väliä. Ehkä äänivärähtely herättää minussa jotakin, mitä ilman mantraa tehtävät meditaatiot niinkään eivät. Mantroihin on myös tosi helppo uppoutua.

Tässä yhtenä aamuna tein yksikseni meditaatiota, jossa toistetaan tavua ONG. Olin täysin mantran lumoissa, kun jossakin vaiheessa alkoi kuulua pientä piipitystä. Eikä se loppunut. Mietin, voiko siipan herätyskello kuulua tänne asti. Ei se koskaan aiemmin ollut kuulunut. Kunnes sitten tajusin, että tein meditaatiota ajastimen kanssa niin kuin aina, ja ajastamani aika oli loppu. Vaikka tuntui kuin meditaatio olisi kestänyt vain viisi sekuntia, ei viittä minuuttia. Kundaliinijooga pistää näemmä ajan kokemisen ihan uuteen uskoon ja järjestykseen. Aika ei kulje enää lineaarisesti, vaan pomppii miten sattuu. Välillä melkein pysähtyy ja sitten taas spurttaa. Tarkkana pitää olla, ettei aika aja ohi.