En tiedä mistä johtuu, mutta keho ja etenkin jalat tärisevät nykyisin joogatessa tosi paljon ja usein. Se voisi ehkä liittyä siihen 40 päivän harjoitukseen jota teen, ja sen liikkumattomiin asanoihin. Niiden aikana alan täristä ja tutista oikein kunnolla. Varsinkin vasen reisi vispaa. Joka aamu tuntuu siltä, että en pysty tekemään kriyan asanoita yhtään pidempään. Mutta kun aikaa lisää sen 30 sekuntia kerrallaan, niin sitten kuitenkin pystyn. Tänään tein jo 10 minuuttia jokaista. Tosin sen viimeisen asanan, joka on koko ajan tuottanut minulle vaikeuksia, teen pieninä pätkinä. Sitä tehdessä katoaa kaikki tahdonvoima ja lujuus, joiden avulla olen sinnitellyt läpi kolme ensimmäistä asanaa. On vaikea pysyä asennossa, jossa alaselän lihakset ovat kovilla, ja niissä tuntuu voimakas lihasjännitys. Mieluummin nousen pystyyn ja rentoutan selkälihakset kuin kestän ikävää tunnetta asanassa. En tiedä, ehkä sillä voisi olla jotakin tekemistä pitkällisten selkäongelmieni kanssa, jotka nyt ovat jo taakse jäänyttä elämää. Toivottavasti lopullisesti.

Niin, siitä tärinästä. Se nyt tuntuu ilmaantuvan jäseniin tämän tästä kaikissa erilaisissa liikkeissä joogatunnilla. Hyvä asia se kai on, niin ainakin olen kuullut sanottavan. Kehosta purkautuu sinne varastoitunutta jännitystä. Se nyt vaan ei ole pitkän päälle mitenkään hauskaa, tutiseminen. Mutta ehkä se on pitkällä tähtäimellä kuitenkin hyvä asia.

Taannoisella kundaliinijoogatunnilla tehtiin asana, jonka kommenteissa sanottiin että siinä saattavat jalat alkaa täristä. Ja että niiden on hyvä antaa täristä, etteivät ne tutise sitten vanhana kävellessä. Juuri silloin minun jalkani olivat ihan hiljaa, ei minkäänlaista liikettä.