Viikonlopun kundaliinijoogakoulutuksessa saimme jokainen yhden osan eli paurin (pauri tarkoittaa kirjaimellisesti askelmaa) Japjista kotiläksyksi. Saimme itse valita oman paurimme, mutta tietenkin niin, että pauria valitessamme emme nähneet sitä. Nostimme kortin, johon pauri oli kirjoitettu, muiden korttien joukosta. Sitä ennen olimme herätelleet intuitiotamme pienellä harjoituksella, että osaisimme valita oikean kortin. Läksynä on toistaa ääneen kyseinen pauri 40 peräkkäisenä päivänä, 11 kertaa päivässä. Tämän läksyn aloitin jo, sillä Japjin kanssa työskentely on minusta niin tosi kivaa.

Oma paurini on numero 34. Sen sanotaan tuovan vakautta. En ole vielä saanut ajatuksiani kokoon sen suhteen, miksi minulle tuli juuri tämä pauri, miksi tarvitsen juuri tätä. Mutta päätellen siitä, että aluksi kaikki muut paurit tuntuivat kivemmilta ja juuri tämä minun ihan tyhmältä ja tarpeettomalta, tämä on juuri se oikea minulle. Ja mukava sitä on toistaa 11 kertaa peräkkäin. Se on juuri sopivan mittainen, ei liian lyhyt eikä pitkä, ja se soi tosi kauniisti. Sanat seuraavat toisiaan kuin helminauha. Mutta niin se taitaa olla koko Japjissa, ei siellä ole kuin kauniita kohtia.