Puutarhassa illakko aloittelee kukintaansa



Illakko on kaksivuotinen koristekasvi, joka leviää ja siirtyy ihan omia aikojaan. Olen odotellut, että se löytäisi pihasta sopivan paikan itselleen, mutta ainakaan vielä niin ei ole käynyt. Sen sijaan se kasvaa nyt siellä täällä, vähän hankalissa paikoissa. Pitää aina muistaa, että ei vahingossakaan nypi sen varsia irti keväällä, ja muistaa väistää ruohonleikkurilla. Niin paljoa minulla ei ole puutarhaosaamista, että osaisin lisätä sitä siemenistä. Tai ehkä minulla onkin, en ole vaan koskaan kokeillut.

Toinen kaksivuotinen koristekasvi eli siperianunikko on löytänyt itselleen hyvän kasvupaikan vanhasta padasta.



Pata onkin siperianunikolle ihan mainio paikka. Ei tarvitse kylvää pataan mitään kesäkukkia, kastella ja hyysätä niitä pikin kesää. Siperianunikko kun pärjää padassa ihan itsekseen, on ainakin tähän asti pärjännyt. Ja nyt kun unikolle on oma paikkansa, voin kitkeä pois yksilöt, jotka kasvavat muissa osissa pihaa.

Meillä on käynyt muutaman kerran pihatöissä vapaaehtoistyöntekijä Hanna. Ihminen, joka asuu kerrostalossa ja on ihan vapaaehtoinen raatamaan puutarhassa illalla töiden jälkeen tai viikonloppuna. Hanna muun muassa siirsi koko joukon pioneja uuteen paikkaan alkukesästä. Nekin piti siirtää pois istuinryhmän tieltä, vaikka noin muuten pioneihin ei pitäisi kajota vaan antaa niiden olla. Minulle sanottiin, että siirron jälkeen pioni ei kuki kolmeen vuoteen. Ja jostain luin, että sen kesän kukinta on mennyttä, jolloin pionin siirtää. Mutta katsokaas tätä



Jokaisessa siirretyssä pionissa on monta nuppua! Niin hyvää jälkeä Hanna teki, että pionit eivät näytä olevan moksiskaan paikanvaihdosta.