Joskus kun on ollut matkoilla, ja varsinkin jos on matkustanut lentokoneella jonnekin ihan uuteen paikkaan, tulee kotiin palattua kummallinen tunne. Ikään kuin koko matka tuntuisi epätodelliselta. Pitää oikein miettiä, että olinko minä siellä, oliko kaikki totta, tapahtuiko niin todella. Ja jos se oli totta, miten minä olen taas takaisin täällä arkisessa elämässäni niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Matkalaukullinen pyykkiä, tuliaiset ja matkalla räpsityt kuvat kyllä puhuvat sen puolesta, että jossakin on tullut oltua.

Tunnistatteko tunteen, vai olenko se vain minä joka jää ihmettelemään tehtyään nopeita siirtymiä maailmoista toisiin?

Samankaltainen tunne on nyt, palattuani niinkin kaukaa kuin Turusta kundaliinijoogaopettajakoulutuksen ensimmäisestä lähitapaamisesta. En matkustanut lentokoneella vaan kanssajoogaajan kanssa autolla, mutta silti siirtymä oli niin nopea, että en taida olla vielä ihan kokonaan täällä. Pikkuhiljaa palaudun.

Lähitapaamisia on vielä monta jäljellä, joten enköhän minä totu näihin siirtymiin ennen pitkää. Eikä sen ehkä ole väliä, vaikka en tottuisikaan. Matka kundaliinijoogaopettajaksi on joka tapauksessa nyt alkanut. Vielä ei voi tietää mitä kaikkea se tuo tullessaan.