Meidän puutarha on melkoisen luonnonmukaisessa tilassa vuosien vähäisen hoidon jäljiltä. Asuimme aiemmin vuokralla tässä asunnossa, joten emme juurikaan hoitaneet pihaa. Nyt kun olemme asuntomme omistajia yhdessä pankin kanssa, olemme alkaneet pikkuhiljaa hoitaa puutarhaa yhä enemmän. Tarkoitus ei ole pistää kaikkea uusiksi ja muuttaa perinteistä pihaa japanilaistyyliseksi, korvata nurmikkoa kivikoilla, vaihtaa vanhoja perennoja eksoottisempiin tai tehdä muutakaan yhtä kumouksellista. Vaan ryhmitellä pihassa jo valmiiksi kasvavia kasveja, kitkeä ja raivata pöheikköjä, nuorentaa puskia leikkaamalla, pysäyttää naapurista leviävään jättipalsamin matka tonttien rajalle ja niin edelleen.

Viime päivien sateet ovat saaneet pihassa kaiken kasvamaan ja kukoistamaan. Myös niin kutsutut rikkaruohot. Olen yrittänyt niitä nyhtää parhaani mukaan, mutta homma ei ole ihan ongelmatonta. Ensinnäkin pitäisi tietää, mitä kasveja nyppii pois. Pihassa voi kasvaa missä tahansa mitä tahansa minkä haluaisimme säilyttää. Pitää siis kitkeä vain niitä kasveja, jotka tunnistaa ja joiden ei halua juuri siinä paikassa kasvavan. Muiden kasvien pitää antaa kasvaa isommiksi että pystyy tekemään jonkinnäköisen lajimääritelmän tai ainakin päättämään, haluaako sen näköisen rehun siihen nököttämään. Toiseksi pitäisi pystyä päättämään mikä on rikkaruoho ja mikä ei. Esimerkiksi lemmikki on joidenkin mielestä rikkaruoho, mutta minusta ehkä ei. Lemmikin voisi ainakin jossakin kohtaa pihaa antaa kasvaa, sillä se on ihan tavattoman kaunis kukkiessaan alkukesästä vaaleansinisenä mattona. Kitkemisen idea on, että kitketään kunnes haluttu laji on voitolla. Mutta vaikeaksi menee, jos ei tiedä mikä se haluttu laji oikein on.

Hyvä uutinen on se, että akileijalle, siperianunikolle, harmaamalvikille ja varjoliljalle on jo löydetty omat paikkansa, ja ne voi kaikkialta muualta pihasta kaivaa pois. Varsinkin varjolilja tunkee esiin joka paikasta, jokaisen marjapuskan keskeltä ja kaikkialta mihin ei ruohonleikkurilla ajella. Onneksi se on helppo hävittää.

Kyllä kaikille muillekin perennoille vielä sija ja oma paikka pihasta löytyy, pikkuhiljaa.