Yritän jotenkin sopeutua tähän työttömän päivärytmiin, muta ainakin vielä se on vähän hakusessa. Olo on kuin kesäloman ekalla viikolla; ei osaa tarttua mihinkään, lepäilee vaan ja ihmettelee mitä kaikkea pitäisi ja voisi tehdä. Ja kuitenkaan ei tee mitään. Tietenkin osa päivästä menee papereiden pyörittämiseen, että joskus saisin työttömyyskorvausta. Mielellään ennen syksyä, kiitos. Olen myös pyöritellyt ja pistänyt eteenpäin työhakemuksia, mutta niistä yksikään ei ole sellainen, jonka varaan mitään laskisin.
 
Niin, ja joogatunneilla on nyt hyvää aikaa käydä. Pitäisi varmaankin alkaa myös lukea kundaliinijoogakoulutuksen lopputenttiä varten. Se on elokuussa, mutta heinä-elokuu voi olla sen verran kiireistä aikaa, ettei silloin ehdi paljon lueskella. Pitäisi, niin. Ehkä ensi viikolla.
 
Olen myös aloittanut ylimääräisen omaisuuden realisoimisen. Projekti alkoi sillä, että kaivoin yläkerran vaatekaapin perimmäisestä nurkasta alimmaisen pahvilaatikon, jossa oli muutama pariton korvakoru ja joku katkennut ranneketju. Kultaa siis. Tuskin niistä montaa euroa saa, mutta aivan turhaan ne komeron pohjallakaan lojuvat. Nyt ne lojuvat kirjahyllyssä odottamassa jatkotoimenpiteitä. Lähetin myös antikvariaattiin kyselyn muutamasta kirjasta, että olisivatko kiinnostuneita ostamaan. Olivat, juuri niistä kirjoista joiden en uskonut kelpaavan ollenkaan. Pitää joku päivä hypätä pyörän selkään ja käydä näyttämässä niitä kirjoja. Ja jos vaan huolivat, niin jättää ne antikvariaattiin. Pitkin kevättä olen kantanut muutaman kirjan kerrallaan kirjaston saa ottaa –hyllyyn, mutta vielä on kirjahylly liian täynnä. No en minä sitä kokonaan ole tyhjentämässä, mutta ihan suotta siellä lojuu kaiken maailman kirjoja, joita muutkin voisivat lukea ja joita minä en varmasti lue enää toista kertaa.
 
Turhan tavaran realisointi jatkuu, kunhan keksin minne mitäkin voisi tarjota. Meidän kellarissa on esimerkiksi pari pahvilaatikollista brasilialaisia näytekaakeleita 80-luvulta. Kuka tarvitsee? Anybody?