Tänään olen 40 päivän joogaharjoitukseni puolivälissä. Takana on 20 aamuna tehty kriya, ja edessä yhtä monta. Tosi nopeasti aika on mennyt, tuntuu niin kuin olisin vasta aloittanut. Todennäköisesti loput aamutkin mennä vilahtavat nopeaan, ja pian harjoitus on jo ohi. Tietenkin voisin jatkaa harjoituksen tekemistä ja tehdä sitä yhtämittaisesti 90, 120 tai jopa 1000 päivää. Mutta eiköhän 40 päivää juuri tätä harjoitusta ole ihan tarpeeksi.

Valehtelisin jos väittäisin, etten ole välillä kyllästynyt tähän kriyaan, jota teen. Totta kai olen, vaikka se tuntuu eri päivinä erilaiselta, ja vaikka se samaan aikaan on tuttu ja turvallinen niin ettei aamutuimaan tarvitse enempiä miettiä mitä on tekemässä. Välillä pitää oikein hekumoida ajatuksella, kuinka paljon kaikkia ihania erilaisia kriyoja voin tehdä sitten, kun tämä rupeama on ohi.Selailen kirjoja, ja suurin piirtein jokaisen kriyan ja meditaation kohdalla päätän, että ainakin tuota on kokeiltava heti seuraavaksi.

Kirjoitin aiemmin kahdesta harjoitukseeni sisältyvästä asanasta, joita eivät minulta vielä suju niin kuin elokuvissa. Toinen on kyynärpää-polvikävely, jossa olen aamu aamulta parempi. Asanassa kehittymisen voi ihan silmillä nähdä, jos vaan kurkistaa kyynärpäitäni ja polviani. Niissä on tummat, parkkiintuneet läiskät niissä kohdissa, jotka osuvat alustaan ja ottavat vastaan painoni. Myös lankku-asanan muunnos sujuu jo paremmin, jaksan kannatella itseäni kauemmin ja pystyn pelkän olemisen sijaan jo kävelemään kantapäilläni sivusuunnassa.

Meditaatio, jota olen tehnyt joka aamu kriyan jälkeen on myös tullut kovin tutuksi. Aloitin sen tekemisen kolmesta minuutista, siihen lisäsin päivittäin minuutin kunnes kesto oli seitsemän minuuttia. Tätä seitsenminuuttista tein noin viikon, jonka jälkeen olen lisännyt jälleen päivittäin minuutin meditaation kestoon niin, että tein sitä tänä aamuna 16 minuuttia. Näitä aikoja ja niiden lisäämisiä en ole missään tapauksessa keksinyt omasta päästäni, vaan ne neuvotaan meditaation yhteydessä. Sitä, jatkanko meditaatioajan lisäämistä 22 minuuttiin vai 31 minuuttiin en ole vielä päättänyt. Sen saa aika näyttää; teen niin kuin hyvältä tuntuu. Sanotaan, että 22 minuutissa alitajunnan rauhattomat ajatukset alkavat selkiintyä ja mieli alkaa eheytyä neutraaliin tilaan. Kun taas 31 minuutissa umpirauhasjärjestelmä ja chakrat tasapainottuvat, ja tämä tasapainoinen tila kestää yleensä päivän. Juurikin 31 minuuttia on tämän minun meditaation maksimi, mutta jos meditoimista jatkaa 62 minuuttiin, on mieli täysin eheytynyt.

Ajatus 62 minuutin mittaisesta meditaatiosta yksin, ilman ryhmää ympärillä tuntuu melko pitkältä ajalta. Mutta toisaalta, juurikin katselin meditaatiota, joka koostuu neljästä osasta. Näitä neljää osaa tehdään kutakin yhtä pitkä aika, joko 11, 31 tai 62 minuuttia. Siis pisimmillään yli neljä tuntia. Huh.

No nyt tämä näköjään meni taas pälinäksi kestoista ja ajoista, vaikka se ei ollut tarkoitus. Ehkä jotakin vähemmän mitattavaa ensi kerralla.