Oletteko koskaan jääneet vaatekaupan sovituskopissa jumiin vaatteisiin? Olin sovittelemassa juhlakolttuja, ja kysyin yhdeltä ystävälliseltä myyjältä, että tapahtuuko sitä usein. Hän vastasi että ei, mutta usein juurikin juhlapuvun vetoketju saattaa jumittaa niin, että sitä joudutaan kiskomaan suuntaan tai toiseen oikein tosissaan.

Tästä huolimatta olin pukuja sovitellessani vähän huolissani jumiutumisesta. Jos puku on sellainen, että sitä ei oikein voi vetää ylleen alakautta vaan siihen pitää sukeltaa yläkautta, siis pujottaa vaate pään ylle nostettujen käsien ohi, tuntuu jossakin vaiheessa siltä, että puku ei todellakaan sujahda vaan jumittaa. Ja mitäs teet sellaisessa asennossa? Muuta kuin kiemurtelet kuin kastemato ongenkoukussa. Ja ehkä pyydät myyjää apuun. Myyjä yleensä jää sovituskopin ulkopuolelle odottamaan auttaakseen puvun vetoketjun sulkemisessa, joten apu ei ole kaukana, jos sattuu jumiutumaan. Sitäkin sitten mietin, että voiko yksin asuva naisihminen ostaa puvun, jonka vetoketjun sulkemiseen ja avaamiseen tarvitaan toinen. Pitääkö sellaisen puvun kanssa olla joku auttamassa pukeutumisessa, ja sitten vielä huolehtia että ei tarvitse tulla yksin kotiin jos meinaa riisua puvun pois.

Ehkä minun jumitusajatukset juhlapukujen kanssa juontuvat siitä, kun kerran juutuin vaatteeseen sovituskopissa. Olin hankkimassa uusia urheilurintsikoita, ja kokeilin sellaisia jotka vedetään pään yli. Siis sellaisia, joissa ei ole hakasia takana. Vikatikki, ei olisi pitänyt. Rintsikat jäsähtivät juuri sellaiseen kohtaan, että ne lukitsivat käteni pään yläpuolelle, eli en voinut käsien avulla yrittää saada niitä liikkumaan mihinkään suuntaan. Olin kuin pakkopaidassa. Olin tavaratalon sovituskopissa, eikä myyjää ollut mailla halmeilla. En kyllä tiedä olisiko kehdannut myyjää apuun pyytääkään. Toisaalta, jos muuta vaihtoehtoa ei ole, niin pakko kehdata.

Epätoivoinen tilanne vaatii epätoivoisia tekoja, joten minä kokosin kaikki voimani ja jollakin kummallisella kiertovenytystaivutusnykäisyliikkeellä sain kuin sainkin vaatekappaleen liikkumaan. Tosin rintsikoiden saumoista pääsi ikävä ääni, voi olla että jotakin vähän ratkesi. Mutta minä en välittänyt siitä, sillä olin jälleen vapaa!