En tiedä miten onkin alkanut näin ahdistaa kaikki se tavaramäärä, jota olen nurkkiin kasannut. Pikkuhiljaa hävitän tai pistän kiertoon omaisuutta, mutta tahti tuntuu koko ajan liian hitaalta. En halua enää omistaa kaikkea tätä, en halua olla vastuussa näistä tavaroista. Haluan säästää vain tarpeellisen.
 
En ole koskaan mitenkään nauttinut ostelemisesta, varsinkaan kaupoista. Kirpparit ja muut kierrätystyyppiset ratkaisut sentään menettelevät. Olen myös ottanut vastaan kaikkea sellaista, mitä muut ovat olleet hävittämässä, mutta joka ei mielestäni ole kuulunut kaatopaikalle. Tavaraa kaikissa eri muodoissa on kerääntynyt tänne ihan riittävästi. Olen jollakin tavalla nauttinut kaiken sen omistamisesta, mutta siihen on tullut muutos.
 
Seuraava projekti on yritys löytää järkevä paikka 1960-luvun vintage-vaatteille ja nahkapohjaisille korkokengille. Vaikka haluankin että niiden ja minun tiet erkanevat, en niitä kuitenkaan mihinkään keräyslaatikkoon raaski laittaa. Ehkä niillekin löytyy oikea paikka, ennemmin tai myöhemmin, sillä asioiden on tapana järjestyä.