Viikonloppu Turussa kundaliinijoogaopettajakoulutuksessa on taas ohi. Se oli viimeinen viikonloppu pääopettajan kanssa, sillä kesäkuun viikonlopuksi meille tulee taas vieraileva opettaja ulkomailta.
 
Täytyy sanoa, että viikonlopun aiheet eivät olleet erityisen kiinnostavia. Erityisesti kundaliinijoogan opettamiseen liittyvät käytännön asiat, kuten missä voi opettaa, markkinointi, hinnoittelu ynnä muu olivat aiheita, jotka eivät sytyttäneet meistä ryhmäläisistä ketään. Kuitenkin asioita käytiin läpi hämmästyttävällä huolellisuudella: mitä pitää mainita mainosjulisteessa, mitä tietoja julisteessa pitää olla, ja niin edelleen.
 
Oikeastaan mielenkiintoisin huomio oli se, kuinka vaikea on ottaa kundaliinijoogaan liittyviä mainoskuvia. Kundaliinijoogassa ei juuri ole erityisen näyttäviä ja huomiota herättäviä asanoita, joita voisi kuvata. Monet asanat näyttävät jotenkin tavallisilta, ja niissä kyllä tehdään useita asioita yhtä aikaa, mutta tekeminen on niin hienovaraisia, että se ei näytä kuvassa juuri miltään. Lisäksi valkoisiin, usein löysiin ja peittäviin vaatteisiin pukeutuneet kundaliinijoogaajat eivät näytä samalla tavalla atleettisilta kuin esimerkiksi ilman paitaa astangajooga-asanassa poseeraava Petri Räisänen. (Nyt täytyy mennä oksentamaan. Räisäsen joogakuvat saavat minut aina pahoinvoivaksi.)