Mitä pitää tehdä, jos meditoidessa sattuu näkemään sinisen Buddhan? Pitää jatkaa meditointia, kyllä se Buddha siitä häviää.
 
Sinisestä Buddhasta on tullut minun ja kanssajoogaajieni yhteinen vitsailun aihe. Se alkoi jotenkin siitä, kun jotkut meistä näkevät ja kokevat meditoidessaan kaikenlaista. Minä taas en. Älkää nyt käsittäkö väärin; meditaation tarkoitus ei ole nähdä tai kokea mitään erityistä, ei sinistä Buddhaa eikä muutakaan. Ja minä tiedän vallan hyvin, että minun meditoimiseni ilman sinistä Buddhaa on yhtä oikea, hyvä ja tarkoituksenmukainen asia kuin kanssajoogaajan meditoiminen sininen Buddha silmissään. Mutta kyllä valehtelisin, jos väittäisin että en haluaisi nähdä sinistä Buddhaa. Tai siis jotakin, sininen Buddha on tässä vaan nimi jollekin, mitä näkee tai kokee meditaation aikana. Toki haluaisin nähdä sinisen Buddhan, että voisin olla välittämättä siitä ja jatkaa meditointia niin kuin sinistä Buddhaa ei olisikaan. Nurinkurista, eikö?
 
Luulen, että sininen Buddha ei vaan ole minua varten. Siinä se. Kanssajoogaajat kertovat millaisia sinisiä Buddhia heidän meditaatioissaan vilahtelee ja vierailee, ja minä kuuntelen mielelläni. Minun herkkyyteni on jossakin muualla kuin sinisten Buddhien näkemisessä.