Alan pikkuhiljaa palautua pääsiäisestä ja meidän kundaliinijoogaopettajakoulutuksen retriitistä. Tänä aamuna olin taas integraljoogatunnilla, ja se olikin hyvä juttu sillä monet lihakset ovat aika jumissa siitä, että istuin neljä päivää lattialla. Ne hyvin vertyivät aamun tunnilla. Mutta ehkä koskaan en ole ollut yhtä unessa joogatessani: nukahtelin tämän tästä.
 
Retriitissä meillä oli vierailevana opettajana Gurudass Kaur. Olen ollut hurmaantunut hänen voimakkaaseen ja kauniiseen lauluääneensä siitä asti, kun olen ensimmäisiä kertoja kuullut hänen levytyksiään. Ja usein on käynyt niin, että kun olen kuullut jonkin mahtavan laulun tai version mantrasta ja ottanut selvää esittäjästä, on se ollut juurikin Gurudass. Olin siis jo etukäteen aika täpinöissäni siitä, että pääsisin juuri hänen oppilaakseen.
 
Eikä Gurudass pettänyt minun suuria odotuksiani. Hän on mitä sydämellisin ihminen ja kertakaikkisen loistava opettaja. Hän sai meidät kaikki nauramaan kertomuksillaan ja jutuillaan, ja ainakin monet meistä huomasivat itkevänsä kun lauloimme mantroja. Jotkut meistä (se taisin olla minä) joutuivat kuivaamaan silmänsä tämän tästä, sillä Gurudassin opettamisen tapaan kuuluu ottaa aiheeseen liittyvä mantra esiin usein, ja laulaa sitä vaikka vain muutama minuutti yhdessä oppilaidensa kanssa intialaisen harmonin säestyksellä.
 
Meidän kanssa samaan aikaan Frantsilassa oli myös Helsingissä pidettävän kundaliinijoogaopettajakoulutuksen ryhmä opettajineen. Heidän vajaan 20 hengen ryhmään verrattuna meidän kuusihenkiseksi kutistunut ryhmä on pieni. Jotenkin hämmentävää on se, että nämä kaksi samalla asialla olevaa ryhmää eivät juuri kommunikoi toistensa kanssa, eikä meillä ollut mitään yhteistä ohjelmaa koko retriitin aikana. Tai oli, 15 minuutin mantratuokio Gurudassin säestyksellä, siinä kaikki. Onneksi minä olin ihan oikeassa ryhmässä eli siinä, joka pääsi nauttimaan Gurudassista päiväkausia, ei vaan sen lyhyen tuokion ajan. Sillä Gurudass on ihminen, joka valaisee koko maailman ympärillään. Hänet tavattuaan ei voi kuin toivoa, että itsekin voisi loistaa edes vähän ja valaista vaikka vaan himmeästikin kanssaihmisten elämää.