Näin joulun alla kundaliinijoogatunneilla näyttää olevan kaksi teemaa. Toinen on vatsakeskuksen ja samalla ruuansulatuksen vahvistaminen, jotta olisi helpompaa jaksaa läpi juhlakauden ja varsinkin kaikkien juhlaruokien syömisen. Vaikka perinteiset jouluruuat eivät ole mitenkään järjettömän raskaita, tulee niitä helposti syötyä aika paljon ja usein, suklaalla ryyditettynä ja usein ilman tavanomaista, päivittäistä liikuntaa.

Toinen joulunalusteema on sydänkeskuksen avaaminen ja vahvistaminen. Se onkin hyvä idea kaiken jouluhössötyksen ja kaupallisuuden keskellä. Välillä tuntuu siltä, että ei tarvitse kuin liikkua kaupungilla ihan muissa asioissa, niin ihmisten lahjojen ostamisen ja kuluttamisen ajatukset tarttuvat kuin varkain. Tavaratalon kassa kohottelee kulmakarvojaan kun en halua vaatimattomia ostoksiani pakettiin. Ja postissa työntekijältä meinaa leuka loksahtaa auki kun noudan pakettini mutta en halua mitään muuta. Eri paikkojen kassoille jonottaessa muut jonottajat heittelevät kummeksuvia katseita, kun yritän - ja usein onnistunkin - pysymään tyynenä ja hymyilemään. Ehkä he haluaisivat että jakaisin heidän kiireensä ja ahdistuksensa.

Enää en tunne itseäni petturiksi kun en osallistu jouluhössötykseen, niin kuin tunsin silloin kun olimme ensimmäistä kertaa joulun ulkomailla. Tämä vuosi on toinen kerta kun karkaamme muualle, ja nyt olen jo niin paatunut että tunnen vain riemua siitä, ettei minun tarvitse osallistua jouluun. Siis osallistua kaiken ”oikean” ja ”perinteisen” rakentamiseen, sillä toki minulla on joulu sydämessäni, ihan ilman mitään ponnisteluja. Sen sydämen joulun vaaliminen on paljon helpompaa kun ei ole kaikkea hulinaa ympärillä, vaan voimme vetäytyä siipan kanssa omaan rauhaamme.