Blogin Sweat and laugh kirjoittaja kertoo uusimmassa postauksessaan, että hän resitoi Japjia unissaan. Olen huomannut tekeväni samaa. En ehkä joka yö, mutta toistuvasti kuitenkin. Hauskaahan tässä on se, että valveilla en osaa Japjia ulkoa, mutta unessa sitten ilmeisesti osaan.

Usein kun alan heräillä aamulla, tuossa neljän ja puoli viiden välillä, soi Japji päässäni. Tai se kelautuu päässä unen puolella, mutta hiljenee kun herään tarpeeksi. Nousen ylös, otan kylmän suihkun, puen ja kömmin yläkertaan lukemaan Japjin vihkosesta ääneen, ja tekemään joogaharjoitukseni. Kun pääsen töihin asti, laitan yleensä ensimmäiseksi tietokoneelta soimaan 45 minuutin lauletun version Japjista. Se on vaan niin sanoinkuvaamattoman hieno; tuntuu että siitä ei saa tarpeekseen.