Pitkäksi venähtäneen kesätauon jälkeen olin taas refleksologin hoidossa. Ja voi hyvä tavaton miten mukavaa se taas olikaan. Olin unessa alta aikayksikön, vaikka jalkaterissä oli kipeitäkin kohtia. Niin kuin selän heijastepisteet, ne ovat aina vähän arat.

Olen kesän jälkeen käynyt kerran refleksologillani hoidossa, mutta silloin hän teki jäsenkorjausta. Ja pyöräilykauden jälkeen se hoito olikin ihan paikallaan. Jäsenkorjauksen ainoa huono puoli on se, että hoidon aikana ei voi nukkua, koska siihen pitää osallistua itse liikuttelemalla hoidettavaa kohtaa jäsenkorjaajan ohjeiden mukaan. Mitään muuta huonoa sanottavaa siitä hoitomuodosta ei minulla ole.

Välillä ihmetyttää se, etteivät ihmiset hakeudu tuollaisiin hoitoihin. Tai hakeutuvat vasta sitten kun on koko keho niin pahasti sykkyrässä ja solmussa, että sitä pitää sitten hoitaa oikein olan takaa. Omalla työpaikallani varmaankin jokainen istumatyötä tekevä työntekijä voisi ihan hyvällä syyllä käydä hoidattamassa itseään ainakin muutaman kerran vuodessa. Osa onneksi käykin, kuka missäkin. Sillä en minä tarkoita, että refleksologia ja jäsenkorjaus olisivat ainoat ja kaikille sopivat hoitomuodot. Mutta sitä omaa, itselle parhaiten sopivaa on vaikea löytää jos ei käy vähän kokeilemassa eri vaihtoehtoja.

Lahjakortti johonkin hoitoon on myös mainio joululahja. Ei tarvitse ostaa turhaa krääsää ja joku työllistyy ainakin hetkeksi. Meidän ystävät ja sukulaiset on varmaankin kohta kaikki saaneet meiltä lahjakortin jolla ovat käyneet jossakin hoidossa. Osa on innostunut ja mennyt toistekin, osa ei. Mutta kukaan ei ole sanonut, että ei tykännyt olla hoidettavana.