Jotenkin vaikea hahmottaa mikä on sevaa eli selfless servingiä, epäitsekästä palvelemista tai vapaaehtoistyötä, ja mikä ei. Kundaliinijoogaopettajakoulutuksessa meidän edellytetään tekevän sevaa ja tiskaavan vuorollaan. Mutta tiskaaminen näyttää olevan joillekin aika vastenmielistä, ja tilanne on mennyt siihen, että lasketaan kuka on tiskannut vuorollaan ja kuka vielä ei. Onko se sitten vapaaehtoista sevaa, jos jollekulle sanotaan, että nyt on sinun vuoro tiskata kun me muut olemme jo tiskivuoromme hoitaneet. Vai pitäisikö homman mennä niin, että ne jotka tekevät sevansa vapaaehtoisesti ja halusta, tiskaavat vapaaehtoisesti ja halusta monta kertaa viikonlopussa, ja muut eivät kertaakaan.

Vähän sama juttu töissä. Välillä minusta on tosi kiva hoitaa koko työyhteisöä hyödyntäviä juttuja, pitää keittiö siistinä ja niin edelleen. Mutta sitten taas välillä kun minulla on omien työtehtävieni kanssa kiire, olisi mukavaa jos joku muu heittelisi vanhentuneet ruuat pois jääkaapista. Tekisi varastotilauksen, täyttäisi kopiokoneen paperitarjottimet. Nostaisi vanhat sanomalehdet keräyslaatikkoon eikä laatikon viereiselle tuolille. Mutta niin siinä yleensä käy, että nämä hommat odottavat kunnes minulla on taas aikaa tehdä ne. Tai kunnes en vaan enää kestä katsella näitä tekemättömiä asioita; silloin olen tosi kiukkuinen, puhisen ja teen hommat. Mutta se tuskin on sevaa, luulen.

Joskus tapaa joogaihmisiä, jotka muistavat joka välissä kertoa ja muistuttaa kuinka he tekevät sitä ja tätä ja tuota sevaa. Mutta onko se sitten epäitsekästä sevaa, jos niistä tekemistään asioista pitää kertoa mahdollisimman monille.

Eilen pääsimme taas OP:n kanssa tekemään tosi mukavaa sevaa. Harjoittelimme kundaliinijoogan ohjaamista pitämällä tunnin, ja ennen tuntia järjestimme salin, moppasimme lattiat, kannoimme esiin viltit ja tyynyt ja alustat, ja sytyttelimme kynttilät. Lisäksi keittelimme yogi-teet ja laitoimme keksejä tarjolle. Iso osa näiden tuntien hauskuudesta on juuri siinä: valmistaa kaikki toisille tulla ja joogata, ja juoda teet tunnin jälkeen. Onneksi tunneillamme on aina ollut joogaajia, eikä meidän ole tarvinnut valmistella kaikkea vain toisiamme varten.