Kiitos Vuodatukselle siitä, että se on tähän asti tarjonnut helpon alustan blogin pitämiselle. Kestin hyvin heinäkuisen korjaustauon. Kestin vielä senkin, että blogistani – niin kuin monen muunkin blogista – hävisivät kaikki kuvat. Mutta sitä en kestä, ettei Vuodatus vieläkään toimi niin kuin pitäisi. Tuki ei vastaa viesteihin. Mitään ei tunnu tapahtuvan asian korjaamiseksi. Informaatiota Vuodatuksen tilanteesta ei heru.
 
Blogi muuttaa osoitteeseen http://joogajuttuja.blogspot.fi/
 
Anteeksi muutosta aiheutuva vaiva. Ja se, että uusi blogi on vielä melko pelkistetty; opetteen pikkuhiljaa sitä käyttämään.

 
Ai että mikäkö on joogapieru. No tietenkin pieru, joka pääsee joogatessa. Niitä pääsee kanssajoogaajilta aina toisinaan, eikä ilmiö itsellenikään aivan täysin vieras ole. Joogapierut eivät ole mikään ihme, sillä kun tehdään erilaisia asanoita, ei pierun pidättäminen aina ole mahdollista. Lisäksi jotkut asanat nimenomaan poistavat ilmaa suolistosta, eikä pieru sellaisen asanan tuloksena ole mikään ihme. Yksi asia on sitten se, että pitäisikö pierua ylipäänsä pidättää. Varsinkaan joogatessa.
 
Meidän kulttuurissa pieru on aika nolo juttu, eikä niitä ole tapana päästellä estottomasti. Niinpä joskus joogatunnilla ilmoille päässyt pieru aiheuttaa päästäjässään hermostunutta hihitystä, punastumisen ja jonkin kommentin vieruskaverille. Toisaalta kanssajoogaajien pieruihin tottuu, eikä niihin kiinnitä sen enempää huomiota kuin kuorsaukseen loppurentoutuksen aikana. Joskus olen ollut sellaisen joogaopettajan tunnilla, joka piereskeli vapautuneesti, mutta pyysi kyllä anteeksi paukkujaan.
 
Minun kantani joogapieruihin on periaatteessa hyvinkin salliva ja myönteinen niin kauan kuin vakavia hajuhaittoja ei ilmene. Ilman päästäminen on osa suoliston normaalia toimintaa, ei sitä kannata nolostella. Sitä paitsi kasvisruokavalio ja etenkin papujen syönnin seuraus saattaa olla se, että perästä kuuluu. Toisaalta sitten jooga auttaa vatsaa toimimaan ja sulattamaan ne pavutkin.

 
Kundaliinijoogaopettajaksi valmistumisesta puuttuu enää kirjallisen loppukokeen tekeminen. Se meillä on edessä sunnuntaina 19.8. Aikaa on siis vielä reilu kaksi viikkoa valmistautua. Niin kuin aina, lukeminen jää vähän viimetippaan. Ei sillä, olen minä lukenut koko 330-sivuisen Aquarian Teacher –kirjan jo kertaalleen läpi. Luin sen pienissä pätkissä viime talven aikana ja niin, että jos en jotakin ymmärtänyt tai sisäistänyt, en jäänyt takkuamaan vaan luin sujuvasti eteenpäin.
 
Nyt luen kirjaa toista kertaa, alleviivaten ja muistiinpanoja tehden. Kolmanneksen olen jo käynyt läpi, ja täytyy sanoa että moni asia on kirkastunut ja auennut vähän kuin itsestään ensimmäisen ja toisen lukukerran välissä. Niin siinä yleensä käy; olen tämän lukutekniikan todennut oikein hyväksi erilaisten asioiden opiskelun yhteydessä.
 
Yksi hankaluus on se, että kirjan teksti on niin painavaa asiaa, ettei sitä kerta kaikkiaan voi lukea pitkää pätkää kerrallaan. Jos ajatus herpaantuu hetkeksikään, on tekstistä ulkona kuin lumiukko. Onneksi välillä on vähän käytännöllisempiä pätkiä, jotka kyllä sitten houkuttelevat vähän kokeilemaankin. Eilen kävin läpi kundaliinijoogassa yleisimmin käytettyjä mantroja, ja ihan pakko oli pikkuisen kokeilla ja kajautella Har Har Wahe Gurua ja muutakin. Lopulta olin olohuoneen lattialla mantraamassa täyttä kurkkua. Ikkunatkin olivat auki, joten naapurit pääsivät nauttimaan hommasta myös. Mielessä ehti jossain vaiheessa käydä ajatus, että olisikohan pitänyt hakea ajastin yläkerrasta, sillä mantratessa katoaa ajantaju ihan kokonaan ja pieneen kokeiluun saattaa vierähtää kolme varttia ihan huomaamatta. No, sekin asia hoitui ihan kuin itsestään, kun kännykkä sanoi blong merkiksi tekstiviestistä. Otin sen lopetusmerkkinä.
 
Tänään olen pyörinyt olohuoneen lattialla ja kokeillut erilaisia istuma-asentoja, joita kirjassa esitellään. Juu, ei jalat taivu lootusasentoon. Risti-istunta-asennon erilaiset variaatiot sujuvat vaihtelevalla menestyksellä, totesin niitä kokeiltuani. Mutta kirjassa ei ole ollenkaan sitä risti-istunta-asentoa, jossa nilkat ovat vartalon edessä lattialla peräkkäin. Siitä minä olen aloittanut, ja siinä edelleenkin istun jos pitkiä aikoja pitää istua. Lisäksi siinä asennossa saa vakaan ja tasapainoisen asennon, jos pitää tehdä jotakin ylävartaloa heiluttavaa liikettä: ei tarvitse pelätä kellahtavansa kumoon.
 
Seuraavaksi pitää opetella mudrat eli käsien asennot. Kyllä minä ne osaankin, mutta shuni mudra ja surya mudra menevät sekaisin. Shuni mudrassa peukalonpää ja keskisormen pää koskettavat toisiaan, surya mudrassa taas peukalonpää ja nimettömän pää ovat yhdessä. Pitää siis muistaa, että shuni-sormi on keskisormi, ja surya-sormi nimetön. Ihan helppoa.

 
Ennen Vuodatuksen ongelmista johtuvaa pakollista kesätaukoa taisin jäädä tilanteeseen, jossa olin lähdössä Frantsilaan retriittiin. Retriitin aiheina oli kundaliinijooga ja enneagrammi. Kundliinijooga oli tuttua jo entuudestaan, mutta enneagrammi oli uusi tuttavuus. Toki ennen retriittiä tein netissä testin, jonka avulla saattaa onnistua löytämään oman enneagrammityyppinsä. Minulla ei ollut mitään ongelmia löytää omaani, olen ilmiselvä vitonen. Eikä se ollut mikään yllätys, sen verran olen jo oppinut itseäni tuntemaan.
 
Retriitissä ehkä parasta oli aamusadhanat, joissa mantrat laulettiin kitaran ja jonkin sortin rumpujen säestyksellä. Ja Frantsilan ruoka, tietenkin! Ja mukavat ihmiset ympäri Suomea, joista yllättävän moni tutustui kundaliinijoogaan vasta retriitissä. Minusta olisimme voineet joogata enemmänkin – esimerkiksi aamusta iltaan – mutta toki teimme voimakkaita harjoituksia, jolloin vähempikin riittää ihan hyvin.
 
Tuttuun tapaan kävi niin, että varsinkin enneagrammia ja siihen liittyviä asioita käsiteltäessä minulla kävi aika tavattoman pitkäksi. Malttamattomana odotin, että menisimme eteenpäin. Samalla jotkut muut tuskailivat, kun uutta asiaa ja sisäistettävää tuli niin nopeasti. Parhaimman käsityksen koko enneagrammista sain, kun jätin yhden hengitysharjoituksen väliin ja sillä aikaa lueskelin sekä puoliksi selasin yhden enneagrammia käsittelevän kirjan.
 
Ihan kiinnostava juttu enneagrammi on, ei siinä mitään. Mutta en kokenut mitään herätystä. Enkä tiedä miksi enneagrammi olisi yhtään sen parempi väline itsetuntemukseen kuin mikään muukaan. Nyt sitten on senkin välineen perusteet hallussa.

 
Vielä kesän alussa ajattelin, että syksy menee ihan mukavasti niin, että minulla on ohjattavana yksi kundaliinijoogatunti viikossa. Se tuntui ihan hyvältä ja riittävältä, ja varmasti se olisi sitä ollutkin. Mutta nyt on jotenkin käynyt niin, että viikoittaisia tunteja on tullut lisää. Tänäänkin kävin allekirjoittamassa työsopimuksen yhden liikuntapaikan kanssa, jossa tunnit alkavat heti ensi viikolla. Ja minua kysyttiin joogaa ohjaamaan toissapäivänä!
 
Joillekin kyselyille olen joutunut vastaamaan tylysti ei, sillä minulla tulee olemaan se uusi päivätyö. Työmatkat tarkoittavat junassa istumista, sillä työ ei sijaitse tässä kaupungissa. Työ matkoineen vie aikaa, enkä minä ainakaan vielä osaa arvioida kuinka kiireistä minun elämästä tulee. Se jää nähtäväksi.
 
Tänään sain myös sähköpostin, jossa minua pyydettiin sijaistamaan parilla kundaliinijoogatunnilla. Suostuin niihin, jotka minulle sopivat. Ja tänään hankin kahdelle omalle tunnilleni sijaisen, en pääse millään itse pitämään niitä tunteja. Onneksi sijainen löytyi, lämpimiä ajatuksia lähtee hänelle.
 
Sitä minä oikeastaan yritän tässä sanoa, että on kummallista – toki hienoakin – miten asiat sujuvat ja järjestyvät joskus ihan omia aikojaan. Minä oletan, että jos asiat tälle mallille asettuvat, niin minusta sitten myös on ne asiat hoitamaan.